Päijänteen Kansallispuiston melontaretkelle 31.8.-1.9.2018 osallistui 15 melojaa. Kajakit laskettiin vesille Karisalmen sillan tuntumasta. Sillan pohjoispuolella on kioski ja levähdyspaikka ja trailerin pystyi ajamaan ihan veden ääreen veneliuskalle, josta oli helppo päästä vesille. Liikkeelle lähdettiin Karisalmesta päästiin noin klo 19 Even navigoidessa porukan Kelventeen kaakkoisnurkalla sijaitsevalle Hinttolanhiekalle. Syysillan pimeys on läpitunkematonta ja juuri ja juuri ehdimme pystyttää teltat. Saari on suosittu ja myös nyt rannassa oli useita veneitä viikonlopunvietossa. Telttapaikkoja järjestyi helposti ja leirinuotiolla tunnelma veneilijöiden seurassa nousi jo riehakkaaksi, kun melojat vetäytyivät omiin telttoihinsa suostutteluista huolimatta.
Aamulla klo 9 starttasimme Kelventeen itäpuolta pitkin ja Eve noukki muutamat pakolliset geokätköt. Sää oli lähes tyyni ja Tehinselän ylitys sujui vaivatta. Mikäli tuuli olisi ollut voimakasta ison järvenselän ylitykseen ei olisi lähdetty vaan retkisuunnitelmaa olisi muutettu ja pidättäydytty melomaan Päijänteen länsiosissa. Upeita Kansallispuistonsaaria olisi ollut riittävästi. Nyt kuitenkin suunnistimme Erjan johdolla kohti Rapalaniemeä ja Päijätsaloa. Päijätsalon leiripaikalta johtaa luontopolku upealle 1890 luvulla rakennetulle näkötornille. Sateisesta ja sumuisesta kelistä huolimatta maisemat olivat vaikuttavia. Näkötorni on hieman rapistuneessa kunnossa samoin näkötornille johtavat portaat. Toivottavasti jostain löytyy rahaa näiden kunnostamiseen! Sieniä oli noussut runsaasti ja tunnistimme lampaankäävän ja mustatorvisienen. Myös jokunen puolukka löysi nälkäiseen suuhun. Lounastimme pienessä tihkusateessa ja jatkoimme matkaa seuraavaan kulttuurikohteeseen eli Suopeltoon Ilolan kesällä avatulle, uusitulle kestikievarille. Rantautuminen venelaituriin oli helppoa, sillä veneitä ei laiturissa ollut. 15 kajakkia sen sijaan hämmästytti muita ohikulkijoita ja taisimme päästä useampaan kamerakuvaan: melojat ovat värikästä joukkoa. Taisi joku huudella perään hämmästyneenä, ettei ole koskaan ennen eläissään nähnyt yhtä isoa laivuetta ja hoputtaa vaimoa äkkiä kuvanottoon.
Suopellosta meloimme vielä pienen matkan kohti Auvisen Monan ja Veskun kesämökkiä, jossa odotti sauna ja kalasoppa. Kaikki mahtuivat mökin pihaan leiriytymään ja iltaa istuttiin kesäkeittiössä, uitiin, saunottiin ja lettuja paistettiin, tietty.
Aamu valkeni jälleen utuisen harmaana, kun lähdettiin liikkeelle klo 9 sunnuntaiaamuna. Mökin omistajat onnistuivat näkemään neljän villisian sukelluksen kaislikkoon, mutta me melojat emme onnistuneet otusten lihaisia takalistoja ihailemaan. Matkaa jatkettiin epätodellisen harmaassa ja sateisessa, mutta hyvin lämpimässä syyssäässä kohti Paatsaloa, joka kuuluu Päijänteen Sysmän puoleisella rannalla vielä Kansallispuistoalueeseen. Hiljalleen sää alkoi kirkastua. Kun rantauduimme Paatsaloon, olikin jo helteistä. Reippaimmat melojat hyppäsivät tässä vaiheessa uimaan muiden alkaessa valmistaa lounasta. Lettuihinhan tämäkin lounas päätettiin ja makeaa saatiin mahan täydeltä. Erja jaksoi kuitenkin keikkua kajakillaan vielä ihanassa lämpimässä vedessä ja saimme kuvattua pienen videopätkän ”Erjan taiturointia skullaillen kajakilla”.
Kun ilma oli mitä mainioin, niin päätimme katsastaa vielä Vähäniemen virkistysalueen ja sinne olisi tehnyt mieli jäädä jopa pidemmäksi aikaa: upea pitkä hiekkaranta, kirkasta vettä ja kesäinen hellekeli. Nyt hyppäsivät uimaan jo muutkin ja paistattelimme päivää ja arvuuttelimme mahdollisuutta pistää leiri pystyyn ja jatkaa matkaa vasta maanantaiaamuna varhain. Hieman myöhäisemmäksi venyi paluu kotiin. Sunnuntain navigaattorina toimi Tarja, joka onnistuneesi johdatti retkikunnan vielä Käkisalmen sillan ali ja Pulkkilanharjun itäpuolelta Karisalmen sillalle. Näin saatiin täydellinen rengasmatka tehtyä ja matkan kokonaispituudeksi ynnättiin 63km. Lisää kuvia reissusta löydät Vanavesistä ja sinne voit myös käydä lisäämässä parhaat omista otoksistasi.
