Sipoon kunnan omistama Vilstrandin ulkoilualue grillauspaikkoineen sijaitsee Söderkullalandet saaren luoteiskulmassa.
Saari tulee tutuksi useimmille seuran jäsenille jo peruskurssin aikana. Vajoilta matkaa kertyy noin 5 km. Söderkullalandet sijaitsee puolentoista kilometrin päässä Gumbostrandin venesatamasta ja virkistysalueen editse kulkee vilkas venereitti. Väylän turvallinen ylitys kannattaa huomioida, sillä veneet ilmestyvät melojan näkökenttään usein huomattavalla nopeudella väylän molemmilta puolilta. Kajakki on helppo vetää maihin suojaiseen poukamaan ja isompikin porukka pystyy rantautumaan samanaikaisesti.
Historiaa
Söderkullalandetia kutsuttiin 1500-luvulla nimellä ”Björnö”. Se, kuten viereinen Norrkullalandet, kuului Viipurin linnalle. Myöhemmin saaret liitettiin Söderkullan ja Norrkullan kartanoihin ja saivat nykyiset nimensä. Saarten välissä on kapea Krokogsundet, joka aiemmin on ollut purjehduskelpoinen, mutta sittemmin maannousema on aikaansaanut saarten välille kiinteän kannaksen. Fladanin vedenlaadun parantamiseksi kannas on kaivettu melkein poikki, mutta ympäristöministeriö esti kannaksen puhki kaivamisen.
1700-luvun puolenvälin tienoilla Suomenlinnan rakennustyöt aikaansaivat lähes rajattomat markkinat rakennustiilille. Eriksnäsin kartanon isäntä Carl Fredrik Nordenskiöld perusti yhdessä Söderkullan kartanon omistajan Sofia Margareta Tigerstedtin kanssa tiilenpolttimon Söderkullan maille. Nordenskiöld hankki rakennustarvikkeet ja itse polttimon välineistön ja Tigerstedt hankki työmiehet. Tiilet vietiin Suomenlinnaan osaksi Nordenskiöldin omilla aluksilla ja voitot olivat huikeat.
Tiilenpolttimo ei ehtinyt toimia kauan ennen kuin perustajien välille syntyi riitaa. Sofia Tigerstedt irtisanoutui hankkeesta vuonna 1756 ja perusti oman tiilenpolttimon Söderkullalandetin saarelle. Hän puratti vanhan polttimon ja laudat, rautaosat ja tiilet käytettiin uuden polttimon rakentamiseen. Myös vanhan polttimon työkalut vietiin Söderkullalandetille. Sofia Tigerstedt lupasi maksaa Nordenskiöldille 2000 kuparitaalaria, mutta kun korvaussummaa ei alkanut kuulua, haastoi Nordenskiöld hänet käräjille. Nordenskiöld vaati vähintään 3000 kuparitaalaria, mutta Sofia Tigerstedt kieltäytyi maksamasta äyriäkään ja ilmoitti, ettei heidän välillään mitään yhtiökumppanuutta ollut ollutkaan. Asia lykättiin ja osapuolet ilmeisesti sopivat riidan myöhemmin.
Sofia Tigerstedtin uudella polttimolla ei kuitenkaan ollut onnea. Söderkullalandetin tehdas paloi syksyllä 1757 ja toiminta lakkasi.