Löparö sijaitsee Storörenista katsottuna idässä, lähellä Kalkkirantaa. Vajoilta suorinta tietä meloen kohteeseen kertyy noin 10 km. Löparön kiertäminen tuo reitinvalinnasta riippuen noin 10 melontakilometriä lisää mittariin.
Löparö sijaitsee Storörenista katsottuna idässä, lähellä Kalkkirantaa. Vajoilta suorinta tietä meloen kohteeseen kertyy noin 10 km. Löparön kiertäminen tuo reitinvalinnasta riippuen noin 10 melontakilometriä lisää mittariin.
Päiväretkeilykohteeksi Löparön kierto sopii melojille, jotka jaksavat meloa pitempiä
päivämatkoja vaihtelevissa olosuhteissa. Kalkkirannan selän ylitys vaatii usein
aallokkomelontataitoja ja taitoa ylittää vilkkaasti liikennöity veneväylä. Kalkkirannan selkä on altis lounaasta puhaltaville tuulille, jolloin ylitys on haastavampaa tuulen ja sen
nostattaman aallokon takia.
Löparössa ei voi telttailla, mutta lähistöstä löytyy useita telttailuun sopivia saaria, kuten
esim. Norrkullalandet tai Möholmen. Löparössä rantautuminen on haasteellista, koska
rannat ovat pääosin yksityisomistuksessa Löparön kiertäminen tarjoaa leppoisaa ”sisävesi” melontaa mantereen ja Löparön välisellä osuudella. Löparön ja Kitön erottavassa kapeassa salmessa voi ihailla Löparön kartanoa ja puikkelehtia kauniissa kapeikoissa.
Salmen etelänpuoleisessa päässä avautuu upeat näkymät kohti karumpaa ulkosaaristoa. Löparön etelä- ja länsipuolella pääsee usein melomaan avoimemman meren tuomassa tuulessa ja aallokossa. Matkalla saattaa nähdä merikotkan liitävän ja merilintujen kansoittamia luotoja. Kalkkirannan satamasta löytyy vesipiste ja kioski. Ravintola (www.kalkkirannan-kievari.fi) löytyy noin 200m etäisyydellä satamasta, mikäli retkellä mielii valmiiseen pöytään.
Koordinaatit: 60ᵒ14`N, 25ᵒ26`E
Historiaa
Nykyisinkin joillakin paikkakunnilla on tietty maine johtuen paikkakunnalla toimivasta puunjalostusteollisuudesta, erityisesti sellutehtaista. Tällainen maine saattoi 1600-luvun alussa olla myös pienellä Löparön kylällä.
Noihin aikoihin Ruotsi soti ahkerasti ja sodassa tarvittiin paljon ruutia. Ruutia valmistettiin salpietarista (75%), hiilestä ja rikistä. Salpietaria saatiin lannan kyllästämästä maasta, siis ihan siitä itsestään. Niinpä jo Kustaa Vaasa määräsi Ruotsissa salpietarimaan, eli navetoiden ja tallien alla olevan maan, valtion omaisuudeksi. Kun kysyntä kasvoi, oli syytä organisoida salpietarin valmistus teolliseksi.
Löparön saareen perustettiin vuonna 1599 salpietarikeittämö. Salpietarinkeittäjä Mårten Hansinpojan johtamaa keittämöä voidaan pitää melkoisen suurena laitoksena tuon ajan mittapuun mukaan. Rakennustöitä varten oli varattu 500 hirttä, 200 lautaa ja 1000 katto-tuohiliuskaa.
Salpietarin valmistusmenetelmä oli seuraava: Multaan sekoitettiin typpipitoista karjanlantaa, teurasjätteitä, tuhkaa, kalkkia ja olkia. Kasaa käänneltiin usein ja valeltiin virtsalla. Seos maatui 2-3 vuodessa, minkä jälkeen se puhdistettiin ja keitettiin kuiviin. Näin saatiin kiteistä salpietaria. Raaka-aineista ja niiden ahkerasta kääntelystä voi päätellä, että lämpimänä kesäpäivänä tehtaalta leyhähti melkoinen ”sulotuoksu” vieressä olevan kylän iloksi. Raaka-ainetta kului paljon. Esimerkiksi vuonna 1620 Löparön salpietarikeittämöön kuljetettiin 3348 tynnyriä lantamultaa, 209 tynnyriä tuhkaa, 418 olkilyhdettä ja 1674 kuormaa polttopuuta. Asiakirjalähteissä on vain yksi maininta tuotannosta. Elokuun 1608 ja toukokuun 1609 välillä salpietaria toimitettiin Tukholmaan 4,5 tynnyriä.
Keittämöä hoitivat salpietarinkeittäjä, kirjuri ja muutama renki. He olivat kruunun palkkalistoilla ja heidän palkkansa maksettiin Porvoon läänistä kerätyillä verovaroilla. Verot tuohon aikaan kerättiin luonnontuotteina ja paljolti elintarvikkeina. Ruokatoimitukset Löparölle eivät näytä aina sujuneen ongelmitta, sillä salpietarinkeittäjä Mårten Hansinpoika valitti ainakin kahdesti toiminnan kärsivän nälkäisten työmiesten karkailemisesta.
Keittämön toiminta lakkasi vuonna 1634. Tuolloin keittämöllä asui yhteensä 23 aikuista, jotka saivat elantonsa pääasiassa maatalouden ulkopuolelta. Salpietarikeittämön toiminnan loputtua saarelle jäi asumaan kirjuri ja yksi vanha renki perheineen.