Norrkullalandet on mainio kohde päiväretkelle tai yöpymisretkelle. Matkaa SKK:n kanoottivajoilta kertyy noin 9,5 kilometriä, kun kiertää yksityisomistuksessa olevan Finnörsuddenin niemen ja rantautuu upealle hiekkarannalle.
Saarella on parinkymmenen hehtaarin kokoinen Sipoon kunnan virkistysalue, jonka rannan tuntumasta löytää hyviä telttapaikkoja isommallekin ryhmälle. Rannalla on pari grillipaikkaa pöytä-penkki- yhdistelmineen (polttopuut pitää olla itsellä) sekä pari vessaa.
Rannalta lähtee merkitty luontopolku. Sen varressa noin 600 metrin päässä on näkötorni, josta avautuu upea näköala Sipoon saaristoon. Jos luontopolun kiertää kokonaan, kertyy matkaa kaksi kilometriä. Hiekkaranta madaltuu jo kaukaa, mikä pitää alueella vierailevat moottoriveneet kiltisti kallioisella laiturin puoleisella rannalla. Rannan mataluudesta seuraa myös, että aurinkoisena päivänä vesi lämpenee nopeasti mukavan uintilämpöiseksi. Kesäpäivästä voi myös nautiskella pelaamalla rannan lentopallokentällä.
Historiaa
Norrkullalandet käsitti alun perin kaksi saarta, Husön ja Busön. Nimi Busö on johdettu sanasta ”bus(s)a”, joka oli yleinen kuljetusalustyyppi 1300- ja 1400-luvuilla. Sittemmin maan nousema on yhdistänyt saaret ja salmen paikalla on nyt järvi. Vastaavasti Krokogsundet Norrkullalandetin ja Söderkullalandetin välillä on katkennut.
Varhaisempina aikoina Norrkullalandet kuului Viipurin linnalle ja 1550-luvulta alkaen Norrkullan kartanolle. Asutusta Norrkullalandetilla oli jo 1700-luvun alussa. 1880-luvulla saarella oli vanha virolaisasutus, jossa asui neljä saarivahtia.
Sitten kuvaan astui mies, jolla oli visio. Pankinjohtaja Emil Schybergson Hitån kartanosta osti Norrkullalandetin vuonna 1916, mutta myi sen pian vuonna 1918 osittain itse omistamalleen Norrkulla AB:lle, joka antoi saaren palstoitettavaksi virkistyskäyttöön, lähinnä kulosaarelaisille. Hanke liittyi Schybergsonin ajatukseen sähköraitiotieyhteydestä Helsingistä Porvooseen. Vaikka se kariutui, yhtiö suunnitteli edelleen raitiovaunuyhteyttä Östersundomiin, jossa olisi yhteyslaituri merikuljetusta varten. Tämäkään suunnitelma ei toteutunut, mutta tuntuuko tutulta. Sähköraitiotie on vain muuttunut metroksi.
Schybergsonille kävi kuten monelle visionäärille. Vuonna 1920 hän teki itsemurhan. Ei Norrkullalandetin vuoksi vaan siksi, että hänen johtamansa Hypoteekkiyhdistys ajautui konkurssin partaalle ulkomaanvaluutassa otettujen lainojen vuoksi.
Tontit herättivät kiinnostusta. Arkkitehti Lars Sonck laati kaavan 56 rantatonttia varten ja näistä varattiin heti 50. Suunniteltuun tarkoitukseen näistä käytettiin vain osaa.
Nobelisti Artturi I. Virtanen osti Norrkulla AB:n 1929. Hänen perillisensä myivät 1980-luvulla pääosan saaren eteläosasta Sipoon kunnalle lukuun ottamatta Finnörnin niemeä, joka varattiin Joensuun kartanon työntekijöiden virkistyskäyttöön. Alue on nykyisin rauhoitettu maisema-arvojensa perusteella. Pohjoisosa on jaettu loma-asuntotonteiksi. Toteutuneessa rantakaavassa Sonckin ajatukset pohjois- ja lounaisrantojen palstoittamisesta sekä kaakkoisrannan ja saaren keskiosan jättämisestä virkistyskäyttöön ovat pääosin toteutuneet.
Mielenkiintoinen rakennus oli saaren etelälaidalla alun perin ”Turisthotell å Norrkulla” -niminen täysihoitola, jonka suunnitteli Lars Sonck vuonna 1918 Norrkulla AB:lle. Kansallisromanttinen, tervattu, pyöröhirsipintainen rakennus liittyi Emil Schybergsonin Norrkulla AB:n hankkeeseen ja Norrkullalandetin suunnittelusta kulosaarelaisten virkistyskäyttöön. Norrkulla-hankkeen kariuduttua turistihotelli myytiin ruotsinkieliselle virkamiesyhdistykselle (Finlands Svenska Kontoristförbund, myöhemmin Helsingfors Tjänstemannaförbund). 1920-30-luvuilla paikka oli suosittu ja kesäaikaan sinne tuli päivittäin höyrylaivayhteys Helsingistä. Vuonna 1961 se siirtyi Helsingin seurakuntayhtymälle ja sitä kutsuttiin nimellä ”Honkalinna”. Rakennus paloi maan tasalle vuoden 2016 joulukuussa.
Hauska yksityiskohta Honkalinnan historiassa on kieltolain jälkeinen aika. Kieltolain aikaan Sipoo sai ”tietyn maineen” pirtupitäjänä. Sijainti ja vaikeasti valvottava saaristo antoivat hyvät edellytykset salakuljetukselle. Niinpä vaikka kieltolaki kumottiin vuonna 1932 pirtu virtasi edelleen Virosta Sipooseen. Alkon myymälän sijoittamista Sipooseen ei edes harkittu. Kunnat kuitenkin saivat osansa alkoholin voittovaroista, vaan ei Sipoo. Syynä oli se, että Honkalinnalle oli myönnetty anniskeluoikeudet. Niinpä voitot menivät virkamiesyhdistykselle eikä niistä tipahtanut mitään Sipoon kunnalle.
