Pääkaupunkiseudun merialueet ovat vilkkaasti liikennöityjä. Vesillä liikkuu erilaisten huviveneiden lisäksi myös suuria rahti- ja matkustajalaivoja, joille saaristoväylät ovat erittäin ahtaita. Tässä jutussa yli 200-metristä matkustajalaivaa työkseen ohjaava perämies antaa vinkkejä turvalliseen liikkumiseen laivaväylien lähistöllä. Inspiraatiota tekstiin on tullut töiden lisäksi oman isäukon melontakertomuksista sipoolaisten reissuilta.
Meriteiden sääntöjen mukaan pienempi alus väistää alusta, jonka ohjailukyky on rajoitettu syväyden takia. Toisin sanottuna kaikki saariston väylillä liikkuvat laivat ovat etuajo-oikeutettuja muihin pienempiin vesillä liikkujiin nähden. Väistämisvelvollisen on toimittava ennakoitavasti ja osoitettava väistämisaikomuksensa hyvissä ajoissa selkeällä nopeuden tai kurssin muutoksella.
Laivan komentosillalta maailma näyttää pieneltä ja kaukanakin olevat kohteet tuntuvat helposti olevan suoraan keulan alla. Hyvänä nyrkkisääntönä sanoisin, että ison laivan keulan eteen kannattaa jättää vähintään yhden merimailin (1 852m) verran tilaa. Siten laivalla on vielä aikaa havaita ja väistää ongelmiin joutunutta huvialusta. Kannattaa muistaa, että ison laivan ”hätäjarrutusmatka” on joskus vielä tätäkin huomattavasti pidempi.
Jos laivat ennen olivat puuta tai rautaa, ovat ne nykyään tietokoneita. Tärkein työväline omassa navigoinnissani onkin tutka, jonka kuvaan yhdistyy sähköinen merikartta ja muiden alusten tunnistamiseen käytettävä VHF-taajuuksilla toimiva AIS-järjestelmä. Pienet veneet ilman ”aissia” näkyvät tutkassa yleensä hyvin huonosti, jos ollenkaan. Myös kiikareilla katsottuna veneet voivat hukkua aallokkoon pienilläkin etäisyyksillä. ”Kyllä minut varmaan on huomattu” on siis turhan vaarallinen ajatusmalli, etenkin melojalle.
Tämän tekstin kirjoittamisen aikaan satuin huomaamaan Vuosaaren väylän varren luodon rantakivillä kajakkeja parkissa. Siinä vaarana on joutua peräaallon kolhimaksi. Laivan koosta on vaikea arvioida mahdollisen peräaallon kokoa, koska siihen vaikuttaa syväyden, nopeuden ja runkomuotoilun lisäksi olennaisesti laivan trimmi, eli syväysero keulan ja perän välillä. Sama laiva saattaa siis eri lastitilanteessa muodostaa aaltoja eri tavoilla.
Viimeisenä haluaisin vielä muistuttaa, ettei laivojen luo ole asiaa myöskään niiden ollessa satamassa. Vaikka laivan kyljelle melominen voi tuntua hauskalta idealta, voi se olla aidosti vaarallista. Oman laivani yli 1 200 m3/h tunnissa pumppaava painolastijärjestelmä luo kyljelle voimakkaita virtauksia ja imuja joihin ei kannata joutua.
Turvallisia melontaretkiä!
Elias Laine
Olen käyttänyt puhelin appia “Merellä”. Olen kuvannut siihen “veneeni” ominaisuudet. Appissa on mahd laittaa “AIS ON” päälle. Oman veneensä tiedot ja sijainnin voi jakaa muiden kanssa. En ole varma mitä tässä tapauksessa AIS ON käytännössä tekee. Näkisikö esim laiva sijaintini. Onkohan tästä tietoa?
AIS-tietoja (ja radioamatöörien APRS-tietoja) voi katsella mm. sivustolta https://aprs.fi/#!lat=60.1797&lng=24.9344 Ainakin isompien alusten liikkeet näkyvät siis yleisölle. Siitä en tiedä jaetaanko satunnaisen sovelluksen tietoja netin kautta laivoille, vai toimivatko pelkästään AIS-lähetteille varatun radioliikenteen varassa.