Vappu on ohitettu ja kevät etenee. Melojat kirmaavat suurin joukoin vesille. Koronan myötä outdoor-harrastaminen on singahtunut ennennäkemättömään suosioon ja melontaharrastus siinä samalla. Melontakausi on tavannut pidentyä ja hyvillä taidoilla, asianmukaisilla varusteilla ja seurassa vesille pääsee aina kun vesi on sulaa. Houkuttavia ja koukuttavia talvimelontakertomuksia löytyy somessa runsaasti. Asiassa on paljon huomioon otettavaa ja kylmään veteen on syytä suhtautua riittävän vakavasti.
Nostan tässä esiin joitakin teemoja kylmän veden melontaan liittyen erityisesti uudempia klubilaisia ajatellen. Tarkoitus on herätellä huomaamaan näkökohtia ja kannustaa pohtimaan niitä ja etsimään tietoa, mitä on runsaasti tarjolla (esimerkiksi NSR https://www.nrs.com/learn/avoiding-cold-shock-death)
Ilman ja veden lämpötila ovat eri asioita
Yksi keväisen melojan dilemma syntyy, kun ilmalämpömittari näyttää vihdoinkin +10- +15C ja aurinko paistaa. Vesille pitäisi kuitenkin varautua veden lämpötilan mukaan. Merivesi lämpiää hitaasti. Kuvassa näkyy lämpenemistahti Länsi-Toukin mittauspisteestä (noin 12 km Vuosaaresta suoraan etelään) vuosina 2015-2018. Meri on siis vielä kesäkuussakin kovin kylmää (kesäkuun 1. pv keskimäärin +10C) . Rantavedet ja suojaiset lahdet tietysti lämpenevät nopeammin. Merimelontaa Suomenlahdella voi pitää useinkin heinä-elokuuta lukuunottamatta ”kylmän veden” melontana.
(Lähde: https://itameri.fi/fi-FI/Itameri_nyt/Vedenlaatu/Lampotila)
Ajankohtaista vihiä veden lämpötilasta löytyy esimerkiksi ilmatieteen laitoksen merisääennusteesta.
Lähde https://www.ilmatieteenlaitos.fi/merisaa-ja-itameri 2.5.2021
Mitä tuollainen 4 celciusta sitten oikein tuntuu? Mieleen voi virkistää vaikkapa uimahallien kylmäaltaat, joissa vesi on yleensä 4-10 C. En ole avantouimari, ja käyn kastautumassa ja kylmäaltaassa ottamassa tuntumaa. Tuntuu kylmältä.
Hypotermia, sormet ja puhelimet
Ensiapukursseilta on tuttua, että alle 5C-asteisessa vedessä ihminen siirtyy tajuttomuuden tilaan viimeistään 30 minuutissa ja säilyy aidosti toimintakykyisenä vain alkuosan tästä ajasta. Normitaulukko kertoo seuraavaa
(Lähde: https://www.suh.fi/oppaat_ja_vinkit/pelastu_ja_pelasta/hypotermia)
Kuivapuku auttaa oleellisesti hypotermia välttämisessä ja onkin välttämätön varuste kylmien vesien melojalle. Kuivapuvuista on käyty laajalti keskustelua melontasivustoilla myös SKK:n somekanavissa. Kuivapuvun käyttöä voi painavasti suositella pitkälle kesäkuun puolelle saakka taikka vuodesta riippuen pidempäänkin. Kuivapuku pitää kuivana ja lämpimänä edellyttäen että sen alle on puettu riittävästi lämmittävää villaa, itsessään kuivapuku pitää vain kuivana.
Lisäksi hyvä muistaa pari asiaa: sormien toimintakyky ja kylmäshokki. Nämä huolet koskevat myös kuivapuvunkin käyttäjää.
Kajakkiin takaisin kipuaminen, aukkopeiton kiinnittäminen ja puhelimen käyttö edellyttävät sormien pikkutarkkaa käyttöä. Sormien kangistuminen saattaa olla kriittinen kohta pelastautumissuunnitelmassa ja siihen kannattaa painavasti kiinnittä huomiota. Tilannehan voi olla se, että sormet ovat jo hiemat viluiset ennen kaatumista ja sen jälkeen tehokasta peliaikaa onkin vain pari taikka muutama minuutti(a).
Toinen seikka on kylmäshokki, jossa erityisesti pään ja kaulan alueen jouduttua kylmään veteen ihminen refleksinomaisesti pidättää hetken hengitystään, panikoituu ja vetää vettä keuhkoihinsa. Tähän auttaa harjaannuksen lisäksi pään ja kaulan suojaaminen.
Teknologiaan liittyvä tosiasia on, että erityisesti kosketusnäyttöpuhelimet ovat hyvin herkkiä kylmyydelle, jopa viileydelle. Oman kokemuksen mukaan kuivapussissa täysin kuivana säilytetty iPhone ei välttämättä reagoi, jos ilman lämpötila on nollan lähellä. Asiaa voidaan ratkaista esimerkiksi toisen varmatoimisen näppäinpuhelimen hankkimista (ja testata sen käyttö) ja pyrkiä säilyttämään puhelin melontaliivissä mahdollisimman lähellä omaa kehoa. Puhelinmerkkien ja mallien välillä on ilmeisesti eroavaisuuksia, kannattaa testata oma laitteensa.
Kokemus, kaverit ja varusteet
Riskien arviointi ennen lähtöä kuuluu asiaan aina, on kyse sitten vaikka (vain) parin tunnin pyrähdyksestä kotilaiturin äärellä. Tarkistuslistassa on hyvä käydä läpi mm. seuraavia keskeisiä kohtia: oma kokemus, kaverit ja varusteet.
Kokemus auttaa tässäkin asiassa. Oletushan on, että kaatuessa kastutaan ja sitten kiivetään takaisin kajakkiin joko toisen auttamana tai omin voimin. Harjoittelun merkitystä ei varmaan voi liikaa korostaa. Harjoittelu tarkoittaa sitä, että itse osaa nousta reskutustilanteessa ylös vedestä sekä auttaa toista nousemaan. Kysymys kuuluu, onnistuuko tämä ja onnistuuko myös kylmässä vedessä?
Edellisestä onkin hyvä jatkaa seuraavaa kohtaan, eli että melomaan ei pidä lähteä koskaan yksin. Ryhmässä pitäisi olla riittävästi käytännössä hankittua kokemusta ja tehtyjä pelastautumisharjoituksia mukana.
Tässä yhteydessä voi myös muistuttaa siitä, että SKK:ssa turvallisuuden vuoksi vain ohjaajat voivat tuoda seuran ulkopuolisia vierailijoita kokeilemaan melontaa. Vierailijoiden tuominen edellyttää siis, että on suorittanut ohjaajan koulutuksen ja tuntee mm. tässä kuvatut turvallisuusasiat.
Nimenomaan kylmän veden varusteista keskeisiä ovat kuivapuku (jonka alla lämpimät kerrokset) ja käsineet (sekä riittävästi vaihtokäsineitä) sekä päähine. Melonta-anorakki taikka märkäpuku eivät ole riittäviä kylmään veteen. Käsiin löytyy paksumpia ja tiiviimpiä neopreenisormikkaita tai rukkasia, joiden puetaan viluisuudesta riippuen enemmän tai vähemmän lämmikettä. Pään alueella on hyvä kiinnittää huomioon erityisesti myös kaulan suojauksen. Päähineeksi sopii esimerkiksi kaulaa suojaava neopreenihuppu, joka kannatta pukea, mikäli etukäteen arvioi kaatumisen todennäköisyyden kohtalaiseksi. Varusteiden tulee olla kunnossa ja testatut.
Yksi useinkin mainittu taktiikka on melominen rannan lähellä. Ilman muuta on parempi olla rannan lähellä kuin selällä. Kuitenkin, vaikkapa vain 20-30 metriäkin voi olla pitkä matka hyytävässä vedessä kajakin kanssa uimiseen.
Lopuksi todettakoon, että melonta on ihmeellisen ihana harrastus! Kylmää vettä on syytä nöyrästi kunnioittaa ja pitää myös kylmissä vesissä hauskaa turvallisin mielin.
On ilmiselvää, että ne klubilaiset, jotka tekevät eskimoita vappuaattona, ovat varustautuneet kuivapuvuilla ja he ovat harjoitelleet monia tunteja sekä rullailevat yhdessä taitavassa ja luotettavassa porukassa.
Keväisin tunnelmin,
Erja Ketko, SKK:n turvatiimin jäsen
Ajankohtaista asiaa, kiitos Erja ja Turvatiimi