SKK:n ja Kohinan eeppinen koskiseikkailu ”Matalan kynnyksen retki virtaavaan veteen 12-13.7.2025” sai mitä parhaimmat olosuhteet; aurinkoinen helle helli, vettä virtasi kuutioittain kuohuttaen kosket ja yöllä saatiin infernaalinen ilotulitus ukkosmyräkän salamoidessa ja jylistessä leirin yllä.
Kiitos retken oivallisesta suunnittelusta ja toteutuksesta perhe Arkonkoskelle. Pääsimme kokemaan Alinan, Villen ja Airin hauskimmat pelipaikat hyvässä ohjauksessa ja kunnon häröilymeiningillä.
Yllä Villen dokumentoima reitti.
Lauantaiaamuna Kari, Mika, Heikki, Lotta ja Juhani kokoontuivat SKK:n vajoille pakkaamaan kajakit ja melojat autoihin ja suuntaamaan suoraan tulevalle leiripaikalle Kultaankosken notskille pystyttämään telttoja. Arkonkosken perhe, Joonas ja Heli pakkasivat tavaroita Kohinan Kontilla treffaten samalla monta tuttua koskimelojaa ja kertauskurssille osallistujaa.
Kultaankosken leiripaikalta jätskitauon kautta kurvailtiin Ankkapurhan kartanon rantaan valmistautumaan vesille.
”Ankkapurhan suvannossa” muutama testipyörähdys oudolla aluksella ja sen jälkeen suuntasimme katsomaan voimalaitoksen vieressä kohisevaa koskea.
Villeä ja Airia jäljitellen kokeilimme virtaan menoja ja kosken häntäaalloilla keikkumista.
Jei miten Huisaa!
Matkamelonta alkoi ja melkoisena sorsaparvena räpisteltiin virtaa alaspäin erilaisia aluksiamme virtaan totutellen. Kuumuus paahtoi iholla melkoisesti ja päätettiin viilentää itsemme reskutusharjoituksilla. Allun ja Villen ohjeilla ongittiin toisiamme ja varusteitamme vuorotellen vedestä. Muutama mandariinin kuorenmurunen taisi jäädä virran valtaan, mutta muuten saatiin kaikki vedestä ylös.
Villen ohjeilla ongittiin toisiamme ja varusteitamme vuorotellen vedestä. Muutama mandariinin kuorenmurunen taisi jäädä virran valtaan, mutta muuten saatiin kaikki vedestä ylös. Aluksen tyhjennys osoittautui reissun raskaimmaksi puuhaksi eli c to c olisi hyvä saada toimimaan.
Susikosken sillan alla saatiin kiihtyvät vauhdit ja pyörteet, joista käännyttiin akanvirtaan, kahvilan laituriin rantautuen.
Kahvilassa vaihdettiin vedet ja nautittiin terassilla muikkuja, mozzarellatikkuja, pizzaa, mokkapaloja, juustokakkua, karkkia, jätskiä ja virkistäviä nesteitä.
Tunnin herkkutauon jälkeen matka jatkui leppoisasti alavirtaan. Wredebyn lentokentän kohdilla parkkeerasimme alukset Wredebyn niemen loiville kallioille ja pidimme uinti-pulikointi-akanvirtakokeilu-mulintatuokion. Ihmettelimme Villen taitavaa pyörimistä stopparissa ja uitiin Allun ohjeiden mukaan virran mukana.
Ihanalta leikkipaikalta jatkettiin matkamelontaa kohti Kuovinkosken laavua jonne pysähdyimme tutkimaan nuotiopaikkaa, ihastelemaan jylhiä maisemia ja ruokkimaan paikallisia paarmoja ja hyttysiä. Mustikoista sai jo huulet ja sormet sinisiksi.
Kuovinkalliolta retki valui kohti Ahvionkosken jylinää. Lotta ja Heli kävivät katsomassa Ahvion kuohuja maalta käsin todeten että ”joo kuohuu”. Sitten mentiin osaavien perässä ja laskea lurautettiin Ahvionkosken vasen (vai oliko keski?) uoma. Innostuksesta kuplien kulkue valutteli kohti leiriä lopuksi vielä söpön Kultaankosken läpi liukuen
Leiri pystyyn ja läpimärät melontakamppeet narulle odottamaan yön sadekuuroja. Kauppaporukka hurautti auringonlaskun aikaan Anjalaan eväiden täydennysostoksille. Onnellisen päivän päätteeksi tutkittiin eväitämme: mitä oli tullut mukaan ja mitä unohtunut matkasta. Grillattiin pitkän kaavan kautta makkaraa, maissia, paahtoleipää. Illan hämärtyessä vietettiin Lotan ja Heikin järkkäämänä herkulliset lettukestit.
Päivästä pökertyneinä ja vatsat ymmyrkäisinä kiepsahdettiin telttoihin ja Juhani Bivypussiinsa taivasalle
Yön tunteina alkoi teltoissa valot vilkkua ja valtaisa jylinä ja räsähtely ympäröi leirimme. Päiväksi ennustettu ukkoskuuro hiipi päällemme onneksi vasta yöllä mutta oli sitäkin jykevämpi esitys. Melu oli korviahuumaava niin ettei kuorsauskaan olisi kuulunut naapuritelttaan, jos vain olisi saanut nukutuksi. Sadekuurot rapisivat telttojen katoilla ja takasivat neopreenipöksyjen pysyvän narulla tasaisen kosteina.
Sunnuntaiaamu. Anivarhaisen kulkijan kuva.
Laavussa yksi yöpyjä.
Aamulla nuotiolla evästelyt, autoilla tavarat päätepisteeseen ja takaisin vesille jee! Reissu vaan parani loppua kohti Hurviteltiin aluksi reilu tunteroinen Kultaan ihanassa stopparissa harjoitellen surffia, reskutuksia ja virrassa uimista sekä surffilaudalla stopparissa pötköttelyä.
Täällä jos missä viimeisetkin jäykkyydet ja jännitykset jäivät vateen ja lantiot letkistyivät. Paras huvipuisto aikoihinPikainen paussi leirirannassa ennen loppulegiä tavaroita keräillen ja sipsiaterialla tankaten. Puolen päivän hujakoilla läksimme etenemään kohti Pernoon koskia. Tormilla tavattiin Mame-Kohinan Sanna kavereineen. Ihasteltiin rannalta heidän laskuaan ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Allu vei osan porukasta taitomelontaosuudelle vasenta koskea mutkitellen ja me kolme koheltajaa seurasimme Joonasta Tormista oikaisten. Ihanaa pärskyttelyä kaikilla reiteillä. Lopuksi siksakkailtiin kahtena ryhmänä oikeaa ja vasenta reittiä vaihdellen sen mukaan haluttiinko pärskeitä pärställe vai taiteilla mutkamäkiä. Sittarännin jälkeen kurvattiin rantaan.
Autojen noutoja, lämmenneiden eväiden maistelua, tavaroiden sinksaamista, kuivien kalsareitten vaihtoa ja loppurupattelujen jälkeen nokat ja kokat kotia kohti! Innokkaimmat tosin jäivät vielä Kontille jatkamaan
Isot kiitokset huikeasta retkestä Allu, Ville ja Airi sekä apuohjaaja Joonas + koko mainio häröjengi
Reissussa mukana: Allu, Airi, Ville, Joonas Lotta, Heikki, Kari, Juhani, Mika ja Heli