Ajatus Kroatian melontareissusta lähti melontakeskus Natura Vivan Facebook-postauksesta, jossa Ilkka Lariola kertoi meloneensa Kroatian vesillä. Saimmekin klubista porukan kasaan melko nopeasti, jolloin suunnittelu pääsi käyntiin.
Kukin huolehti itse lennoistaan Splitiin, mutta muuten järjestelyt hoiti Sea Kayak Croatia http://www.seakayak.hr/ pois lukien Splitin loman osuus melontaloman päätyttyä. Pakettiin kuuluivat lentokenttäkuljetukset, ylöspito, kajakit ja kaksi opasta.
Saavuimme Rabin saarelle pääsiäislauantaina 15.4. Ensimmäisen yön vietimme melontayrityksen Yogin talolla nauttien herkullisen illallisen ennen viideksi yöksi kaavailtua melontaretkeämme. Lähes kaikilla oli omat retkeilyvälineet (teltat & makuupussit/aluset) ja melat mukana, mutta nekin olisi Yogilta saanut lainaan. Aamiainen, lounas ja päivällinen tulivat valmiina eteen, eikä välipaloistakaan ollut puutetta, joten omat pikkunaposteltavatkin olivat turhia.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli meloa Rab-saaren läheisyydessä koko ajan liikkuen eteenpäin ja yöt telttaillen. Sunnuntaina saimmekin nauttia teepaitakeleistä ja turkoosista vedestä, joka ei vielä tähän vuodenaikaan ollut edes suomalaisittain lämmintä. Maanantai-iltana tiesimme, että vuorilta on tulossa Bora tuuli eli meidän on lähdettävä tiistaina ajoissa liikkeelle. Tuuli kuitenkin yllätti jo aikaisin tiistaina. Meillä oli vaihtoehtona joko jatkaa matkaa ja mahdollisesti jumittua seuraavaan majapaikkaan useaksi yöksi tai hakeutua lähimpään paikkaan, josta auto voi meidät noutaa. Päädyimme jälkimmäiseen ja iloitsimme päämäärässämme autoa odotellessa mukavista surffiaalloista. Kalustomme tosin oli siihen hieman sopimaton. Päivän lihaskunnon takasi tavaroiden ja kajakkien kantaminen useampi sata metriä ylämäkeen.
Seuraavat yöt majoituimme Yogin talolla kolmessa asunnossa ja jatkoimme nauttien täydestä ylöspidosta ja mukavista illanistujaisista sekä tutustuimme iltaisin Rabin kaupungin nähtävyyksiin geokätköjä etsien.
Kuulimme lähialueiden korkeampien paikkojen saaneen jopa lunta ja televisiossa varoiteltiin tuulen voimakkuudesta. Keskiviikko oli pyhitettävä vaellukselle opas Lukan johdolla. Päivä oli tuulesta huolimatta aurinkoinen ja lämpöä toivat hikiset nousut.
Vielä torstaina tuuli painoi, joten päädyimme lähirannalle harjoittelemaan vastatuulimelontaa ja hinauksia. Iltaa kohti tuuli hieman rauhoittui ja pääsimme pienelle lähiretkelle.
Perjantaina oli pisin melontapäivämme, jonne lähdimme minibussilla ja päädyimme illalla melko lähelle majapaikkaamme. Meloimme anorakeissamme/kuivapuvuissamme eli teepaitakelit eivät meitä ensimmäisen päivän jälkeen enää saavuttanut. Melontakilometrejä kertyi viikon aikana vaatimattomat hieman yli 90 km, mutta vuoristoiset maisemat ja astianpesuaineenvärinen vesi kruunasivat melontakokemuksen.
Lauantaina olikin aika hypätä paluumatkalle Splitiin. Siellä majoituimme kahteen asuntoon. Muutamaa meistä työt kutsuivat, joten paluulento oli jo sunnuntaiaamuna. Muut jatkoivat rientojaan vielä sunnuntain ja maanantain geokätköilyn, kävelyn ja pyöräilyn merkeissä Spltiin ja sen lähiympäristöön tutustuen ja suuntasivat kentälle tiistaiaamuna.
Olimme kaikki yhtä mieltä, että opaspalveluiden hankinta oli viisas päätös. Emme välttämättä olisi itse ymmärtäneet keliolosuhteiden vaarallisuutta ilman paikallista tietämystä. Lisäksi meidän ei tarvinnut huolehtia reittisuunnittelusta, taukopäivän lisäaktiviteeteista tai muonituksesta. Majoituskin talolla järjestyi pakettiin kuuluen, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli telttailu.