SKK:n aallokkoryhmän omatoimi-retkiporukka sai mitä tilasi ja vähän enemmänkin Hiidenmaan reissulla 2.-5.10.2025.
Ensimmäinen autokunta starttasi 2.10. heti aamusta Helsingistä kohti Tallinnaa ja Rohukülän satamaa. Toinen autokunta lähti takaa-ajoasemista samalle reitille töiden jälkeen iltapäivällä. Lauttamatkalle Rohuküla – Heltermaa saatiin helposti ostettua e-liput, mutta üllatüs, paluupäivän paattien autopaikat näyttivät loppuunmyydyiltä. Soitto varustamon infoon antoi kuitenkin helpottavan vastauksen: kaikkiin lauttoihin myydään myös jonottamalla lippuja, joten huh helpotus, päästäisiin Hiidenmaalta myös pois.
Hiidenmaa oli hiljainen. Tiellä nähtiin vain pari autoa, hölkkäävä supikoira ja peura. Iltakymmenen korvilla koko porukka oli jo saapuneet perille Kalanan hyvin varusteltuun huvilaan ja pasta bolognesen, tulikuuman saunan sekä tulevien suunnitelmien myötä hyytyi jokainen pikkuhiljaa unten maille.
Perjantaiaamuna 3.10. vedettiin puurot ja vellit kitusiin ja siirryttiin kohti tyyniä vesiä. Kaikki vähäisetkin tuuliennusteet olivat huvenneet lähes olemattomiin ja tuulet siirtyneet päivällä eteen päin. Yhdellä retkeläisellä oli tarve meloa 15,23 km päivän aikana joten läksimme kiertämään niemeä etsien samalla maininkeja ja tutkien eri rantoja seuraavan päivän tuiverrukseen valmistautuen.
Läksimme Hirmusten rannasta, johon valui vain pienen pientä maininkia joten suuntasimme keulat hetimmiten kohti niemen kärjessä olevaa surffirantaa. Hennot mainingit eivät jaksaneet kääntyä länteen aukeavaan surffirantaankaan mutta etelärannoilta löysimme jo pientä aallonpoikasta.
Lounas syötiin niemenkärjessä ja kumpareelle kavutessa iski ammoniittifossiili silmää kalkkikivilohkareesta. Fossiileja löytyi vielä lisää ja retken fossiilisin typpi oli innoissaan.
Iltapäivän auringossa melottiin eteläistä rantaa myötäillen kunnes Kalanan sataman aallonmurtajan ja väylämerkkien välistä löysimme matalikon, johon vesi poimutti mukavaa aaltojonoa. Treenailtiin hiljaisen sataman edustalla tovi, jonka jälkeen jatkoimme vielä muutaman kilometrin itään. Maisema toisti itseään; merta, hiekkaa, rantaheinikkoa ja mäntymetsää. Joskus nähtiin muutama siikaa pyytävä hahmo vaparivistöineen rantahietikolla.
Illalla kuivailtiin kuivapukuja, kokkailtiin tex mexiä ja kilisteltiin proseccoa yhden melojan koko melontauran kymppitonnin täyttymiselle. Saunan lomassa tutkittiin tulevia tuulen suuntia ja ennusteita kunnes väsymys voitti.
Lauantaina 4.10. lähdettiin yhdeksän maissa kurkkimaan rantoihin saapuvaa aaltoilua, joka voimistui hauskasti päivän mittaan. Edellisen päivän tutkimusretki tuotti tulosta ja kurvasimme hetimmiten rantaan, jossa oli vähän kiviä mutta aaltojen suunta mainio ja mukavasti rantaa kohti kasvava.
Parin tunnin setti aalloissa ennen lounasta nosti hien pintaan ja toinen setti lounaan jälkeen hyydytti jo osan porukasta melkoisen hyvin. Muutamalla taisi jäädä virtaa vielä reserviin. Jokainen pääsi päivän aikana hauskoihin liukuihin ja ainakin vähintään kerran mukkelis makkelis ranta-aaltojen kumoamaksi. Kivaa oli temmeltää kuplavesissä reittijäljeksi piirtyessä syheröinen 10-11 km:n lankakerä.
Kopun kesäkauppa oli sulkenut ovensa jo iltapäivällä. Luuta oli pantu oven eteen eikä ilkunoista pilkottanut mitään kauppaan viittaavaa. Kopun majakka ja kohvik olivat myös kiinni, mutta iloksemme löysimme majakan läheisyydestä uuden geokätkön melkein ensimmäisinä. Kauppaan piti ajella vähän kauemmas ja illalla kokkailtiin, kuivateltiin kamoja ja touhuttiin tutun kaavan mukaan.
Aamulla talo tyhjeni, kajakkisarviset autot kääntyivät kohti Heltermaan satamaa pysähtyen Hiidenmaan korkeimman kukkulan juurelle. Kipaisimme kukkulalle ja näköalatorniin katsomaan maisemia ja mitäpä muuta sieltä näkyikään kuin mäntyjä😬. Ensimmäinen autokunta valitsi eteläisen reitin ja toinen pohjoisen. Pohjoisen kiertäjät päätyivät muutamaa minuuttia aiemmin lauttajonoon ja lautalle. Eteläisen reitin valinneet jäivät paalupaikalle seuraavaa lauttaa odottamaan.
Matkalla osteltiin tuliaisia vähän sieltä ja täältä, käytiin tutkimassa uusi Decathlonin Tallinnan myymälä ja laivalla tietysti syötiin vielä paljon ja hyvin. Pimeässä syksyn sateessa palauteltiin kajakit ja ihmiset paikoilleen.
Reissussa olivat tällä kertaa mukana Mirva, Jalo-Aatos, Antti, Janne ja Heli.
Meriveden länpötila oli noin 12 asteista ja tuulta saatiin parhaimmillaan kaakosta 12 m/s.
Teksti: Heli Roiha
Kuvat: Heli Roiha, Jalo-Aatos Alastalo ja Janne Siiskonen
Kaikki aallokkomelonnasta kiinnostuneet mukaan ”SKK Aallokkomelnta harj.” Wa ryhmään